Islamilainen verotus tarkoittaa islaminuskoon perustuvaa verotusta, jota koskevat määräykset on annettu šariassa. Islamin suuri haaste valtionuskontona oli luoda verotusjärjestelmä, joka tuottaisi tarpeeksi varoja hallinnon menoihin, mutta olisi toisaalta riittävän kevyt pitääkseen yllä uskoa hallitsijan laillisuuteen niiden väestönosien keskuudessa, joihin hallinto poliittisesti tukeutui. Tehtävä oli erityisen vaativa, koska arabivaltakuntien dynastiat nousivat valtaan paimentolaisväestöjen avulla, jotka liikkuvan elämäntapansa takia kaihtoivat veronmaksua pitäen sitä jopa nöyryyttävänä.
Patricia Cronen mukaan islam edellytti uskontona sitä, että eroon päästiin kuninkaista ja heidän oikuistaan ja korvattiin heidät islamiin sitoutuneilla hallitsijoilla. Paimentolaisten ja hallitusvallan liitto vaati kompromissihalukkuutta molemmilta tahoilta. Uskovat alistuivat kalifin johdettaviksi, mutta vain sillä ehdolla, että tämä noudatti šariaa ja sen vaatimuksia. Islaminuskon tulkinnasta taas vastasi papisto, ulama, joka sai arvovaltansa ja asemansa suoraan uskovien yhteisöltä eikä hallitsijalta. Kalifille islamin tuoma etu merkitsi heimoristiriidat ylittävää sitoutumista ja ryhmittymistä "uskovien komentajan" ympärille. Näissä asioissa šiilalaisten vaatimukset hallitsijalle olivat pitemmälle meneviä kuin sunnien.
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search